Neuvostoliittohan ei ollut kansallisvaltio vaan suuri ryhmä ideologian kautta keinotekoisesti yhteenliitettyjä kansoja. Sitä hallittiin sotilaallisen hierarkkisesti ylhäältä alaspäin. Se oli sosialistisen aatteen ja tulevaisuudenkuvan päälle rakennettu ihanneyhteiskunta. Karl Marx ja vallankumous olivat tuottanut upean yhteisen vision, käytännössä uskonnon. Pian sosialismin ylivoimainen aate tulisi valloittamaan koko maailman, maailmasta tulisi pian sosialistinen paratiisi. Innostus oli valtaisaa.
Järjestelmä perustui uusiin, pääasiassa Karl Marxin alunperin hahmottelemiin periaatteisiin. Sosialismin vallankumoukselliset periaatteet vietiin tässä valtiossa käytäntöön. Luonnonvaroiltaan rikkaat maat tuottaisivat jatkuvasti enemmän ja enemmän raaka-aineita ja hyödykkeitä, joiden tuotosta nauttisi koko kansa tasapuolisesti.
Käytännössä rakennettiin vaikkapa valtavan määrän ihmisiä työllistävä valokatkaisijoita tuottava tehdas. Valokatkaisijoita tuotettiin joka vuosi enemmän, eniten tuottavat yksiköt ja yksilöt palkittiin mitalein. Kukaan ei muistanut kysyä mihin näitä kaikkia valokatkaisijoita tarvittiin, tai kuinka paljon.
Tehtaan ympärille rakennettiin kaupunki, jossa oli kaikkea mitä työlainen tarvitsi. Ilmainen terveydenhuolto, ilmainen koulutus, halvat elintarvikkeet, oma jääkiekkojoukkue. Pian kuitenkin huomattiin, että järjestelmä ei toimi. Arkielämän tarpeista oli pulaa. Kävi ilmi, että valtionjohto olikin kerännyt henkilökohtaiselle elämiselleen hulppeat puitteet ja tasa-arvo ei muutenkaan toteutunut aivan täysin. Teollisuustuotannon laatukin oli mitä oli.
Tätä kesti aikansa, järjestelmä rappeutui entisestään, syntyi valtava järjestelmän sisäinen korruptio ja epäusko koko systeemiin. Silti turisteille ja valtionpäämiehille esiteltiin vuosikymmeniä “maailman parasta valtiota”. Johto tuotti mediaan propagandaa, luotiin edelleen mielikuvaa täydellisesti toimivasta järjestelmästä ja onnellisista ihmisistä. Usko järjestelmään oli suurella osalla kansalaisilta mennyt jo kauan sitten, mutta valtio kykeni edelleen valtavilla resursseillaan takaamaan kansalaisille säällisen elämisen.
Nyt oli siis todettu, että homma ei käytännössä toimi. Miksi sitä silti jatkettiin? No, näin oli “aina” toimittu ja kasvojen menettämisen pelossa ei voitu äkillisesti lopettaakaan. Lisäksi kaikkivaltiaalla johdolla oli oma kaveriporukka, hyvät asemat ja hyvät edut. Nämä edut valuivat myös perheelle ja sukulaisille, näistä ei voinut tinkiä. Kukaan johtajista ei myöskään uskaltanut olla se, joka toteaisi koko homman menneen täydellisesti reisille. Tästä olisi aseman menettämisen lisäksi seurannut “epähenkilön” asema, ehkä pahempaakin. Oli yksinkertaisesti pakko pitää yllä samaa vanhaa liturgiaa, ei yksinkertaisesti tullut kyseeseen myöntää kokeilun menneen täydellisesti pieleen.
Pienillä periksi antamisilla yritettiin välttää täysimittainen vallankumous. Mihail Gorbatshov aloitti mm. “glasnostin” (parempaa hallinnon läpinäkyvyyttä ja enemmän vapaata keskustelua), mikä hetkellisesti vähensi kansan tyytymättömyyttä järjestelmään. Tavoitteena oli myös “perestroika”, hallintojärjestelmän uudistaminen. Otteen hellittäminen avasi vaarallisesti kansan turhautumisen tulvaportteja. Tämä ei kuitenkaan vielä johtanut järjestelmän kaatumiseen.
Järjestelmä kaatui yksinkertaisesti rahaan. Valtava osa budjetista kului varustelukilpaan USA:n kanssa, kunnes USA yhtäkkiä sai (valheelliseen “Star Wars” -visioon perustuvan) yliotteen asevarustelussa. Valtavan kalliista asearsenaalin kasvattamisyrityksistä huolimatta sotilaallinen ylivoima (tai edes tasapeli vastapuolen kanssa) enää ollut mahdollista, ja johto tajusi todellisuuden. Rahat yksinkertaisesti loppuivat, kansalaisten elintason ylläpito ja tulevaisuuden usko murenivat entisestään ja pian seurannut kapina (yhdessä Itä-Euroopan satelliittivaltioiden kansannousujen kanssa) kaatoi koko järjestelmän pienessä hetkessä.
---
Noh, miten tämä vertautuu Jehovan todistajiin? Alusta pitäen Jehovan todistajia on johtanut pieni ryhmä amerikkalaisia miehiä, sen kärjessä välillä enemmän ja välillä vähemmän yksinvaltainen johtaja. Nyt vallassa on pelkkä politbyroo, jonka seuraavaa henkistä johtajaa Teddy “Boss” Jaraczin poismenon jälkeen ole julkisesti noussut esiin. (Neuvostoliitossakin seuraavan alfauroksen nousu kesti usein aikansa.)
Watchtowerin luoma järjestelmä on täydellisen hierarkkinen, organisoitu seuran juristin vastikään antaman lausunnon mukaan “täsmälleen samoin kuin katolinen kirkko”. Hyvin perustein voitaisiin sanoa myös “täsmälleen samoin kuin Neuvostoliitto.” Tiukka johto, jolla on ylimääräisiä etuja, sen alatasoilla monta eri tasoa työmuurahaisia jotka palkitaan “palveluseduin” eli pelkkää kunniaa sisältävin mitalein.
Järjestön ydin on tiukasti amerikkalainen, mutta se on onnistunut rakentamaan ideologiansa ympärille globaalin kannattajakunnan (vrt. Äiti Venäjä ja Neuvostoliiton satelliittivaltiot). Vaikeidenkin vaiheiden läpi järjestöön uskovan “kansan” ydin on säilynyt ja Totuus™ (vrt. sosialismi) jatkanut voittokulkuaan. Tämän menestystarinan myötä jäsenmäärä on pelkästään kasvanut ja uskonto levinnyt ympäri maailmaan.
Viidentoista, parinkymmenen viime vuoden aikana järjestö on yhtäkkiä internetin takia joutunut kokemaan oman glasnostinsa. Opilliset ongelmat ja käytännön ongelmat ovat paljastuneet. Järjestön sisäinen rakenne ja hierarkkinen komentoketju ovat käyneet selväksi ainakin uteliaimmille rivijäsenille. Johdon salaiset asiakirjatkin ovat vuotaneet nettiin.
Alkuperäinen ideologia ei selvästikään toimi. Kenen tahansa järjestön historiaa seuranneen silmissä kaikki “valon” muutokset ovat olleet pelkästään naurettavia liikkeitä entisten virheiden korjaamiseksi tai reagointia ympäröivän maailman muutoksiin. Jokaikinen Vartiotorni-seuran esittämä profetia on osoittautunut vääräksi.
Samalla “yksinkertaistamisen” nimissä järjestö on koko ajan vähentänyt “kansalaistensa” etuja: ei enää konventtitarjoilua, ei enää sitä eikä tätä. Samalla valtavasti rahaa on mennyt kasvaviin oikeudenkäyntikuluihin, “sotaan” vastustajaa eli “maailmaa” vastaan.
Seuraava looginen askel olisi perestroika, eli järjestelmän uudistaminen. Sitä ei ole vielä tapahtunut. Ehkä hyvin pieniä askelia tehdään tähän suuntaan: jätetään yksi kokous pois, yritetään pitää nuoria todistajia sisällä löyhentämällä erottamisen kynnystä.
Neuvostoliiton tapaan propagandaa pidetään yllä ja kehitetään entisestään, mennään (myöhässä) digitaaliseen ympäristöön: uusia nettisivuja, dvd-levyjä, 3D-animaatiota lapsille. Luodaan ulkomaailmalle valheellista mielikuvaa onnellisesta kansasta vaikkapa lehdistölle suunnatun oman sivuston kautta.
Nyt kuitenkin aletaan olla samassa tilanteessa kuin Neuvostoliitossa aikanaan: rikkaista länsimaista ei tule rahaa, koska jäsenmäärä niissä vähenee. Länsimaisten seurakuntien rakenne myös muuttuu uusista käännynnäisistä toisen tai kolmannen sukupolven lasten ja nuorten suuntaan, samalla aatteellinen sitoutuneisuus heikkenee. Kasvua tapahtuu enää kehitysmaissa, joissa potentiaaliset lahjoittajat ovat enimmäkseen köyhiä tai ainakin paljon köyhempiä kuin länsimaissa. Oikeudenkäynnit lisääntyvät ja pelko niistä kasvaa. Rahavirta ei kasva vaan vähenee.
Miksi suuria muutoksia ei tehdä, miksi lahkoa ei lopeteta?
Samoista syistä kuin entisessä Neuvostoliitossa. Puuhan on jatkuttava kuin valokatkaisijatehtaassa: kirjallisuuden sisältöä tuotetaan, lehtiä painetaan ja niitä jaellaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi lukea. Vaikka sitten internetissä, jos sieltä lukisivat.
Suora lainaus aikaisemmasta: “Näin on “aina” toimittu ja kasvojen menettämisen pelossa ei järjestöä voida äkillisesti lopettaakaan. Kaikkivaltiaalla johdolla on oma kaveriporukka, hyvät asemat ja hyvät edut. Nämä edut valuvat myös perheelle ja sukulaisille, näistä ei haluta tinkiä. Kukaan johtajista ei myöskään uskalla olla se, joka toteaa koko homman menneen täydellisesti reisille. Epähenkilö Raymond Franzin kohtaloa ei halua kukaan.
Samalla kun “kansa” on pikkuhiljaa tajuamassa missä mennään, rahat ovat vähenemässä. “Vihollista” eli juridisia haasteita vastaan taistelemisen kustannuksia halutaan pienentää: irrotetaan seurakunnat juridisesti emo-organisaatiosta, jotta ei jouduta rahalliseen vastuuseen väärinkäytöksistä. Säästetään kaikessa missä voidaan, vaikka “kansan” hengellinen ruokavalio heikkenisikin. Säästämisen seurauksena kannatus hiipuu edelleen, raha vähenee edelleen, kielteinen kehitys jatkuu ja lopulta resurssit loppuvat. Raha on se tekijä, joka tämän maailman ainoan oikean kristillisen uskonnon selän tulee taittamaan.
Nyt ehkä järjestön kannalta tarvittaisiin hallintoelimeen oma Gorbatshov ja sen jälkeen Jeltsin, joka laittaisi koko järjestelmän palasiksi. Sen jälkeen voitaisiinkin karsia satelliittivaltiot ja siirtyä puhtaasti amerikkalaiseen lahkoon. Meidän suomalaisten kannalta on sama vaikka sitä johtaisi paikallinen diktaattori Putin.
Muut skenaariot ovat tervetulleita tähän lottoon, mielipiteitä?
----
Yksityiskohdat edellä mainitusta Neuvostoliiton tuhosta saattavat olla epätarkkoja. Profetia ei muiltakaan osin ole henkeytetty eikä kirjoittaja muutenkaan ota vastuuta mistään.
