Turhuuksien turhuus

[Aaron]

Miksi kannattaa kiinnittää huomiota toisten valintoihin kun emme kuitenkaan voi vaikuttaa niihin? Eikö olisi viisainta elää tavalla, että kiinnitämme huomiota mitä itse valitsemme?

Jos Vt-seura kunnioittaisi uskonnonvapautta, voitaisiin puhua valinnoista. Jehovantodistajuus ei kuitenkaan perustu käsitteen varsinaisessa merkityksessä vapaaseen valintaan.

Se ei ole tärkeää mitä joku ei tee vaan se mitä sinä teet.

Eli on perusteetonta keskustella epäinhimillisyyttä edistävistä instansseista ja niiden toimintamalleista?

On suorastaan kärsimystä takertua asioihin ja sitoa niihin itsensä kiinni -

[Tony]

Keskustelut ovat ihan jees minunkin mielestäni, mutta kannattaisiko joskus miettiä jatkuvaa vastakkainasettelua esim. suljettujen yhteisöjen ja omien mielipiteiden tai esim. ateismin välillä?

Niin kauan kun aiheena oleva suljettu yhteisö jatkaa epäinhimillisellä linjalla, siitä on aiheellista pitää keskustelua yllä. Kymmenettuhannet entiset todistajat kertovat globaalisti, miten julkinen keskustelu on auttanut heitä. Siinä on aika väkevä perustelu sille että keskustelu - tai vastakkainasettelu, miten sen haluaa ilmaista - jatkuu tulevaisuudessakin.

[Suurenmoinen etu]

Jep. Tulihan se kirjakin sieltä. Kuulostikin kovasti, että olet lukenut kaikenlaista soopaa ja saavuttanut jonkinlaisen "ymmärryksen" tästä aihepiiristä.

[Aaron]

Jep. Tulihan se kirjakin sieltä. Kuulostikin kovasti, että olet lukenut kaikenlaista soopaa ja saavuttanut jonkinlaisen "ymmärryksen" tästä aihepiiristä.

Mitkä kirjat eivät mielestäsi ole soopaa?

[Tony]

On suorastaan kärsimystä takertua asioihin ja sitoa niihin itsensä kiinni -

Jos jehovantodistajuudesta keskustelu on sinulle kärsimystä, niin eihän sinun sitä kannata sitten jatkaa.

[Suurenmoinen etu]

Mua vaan ottaa tavattomasti pannuun toi "sävel" joka kuultaa sun teksteistäsi. Sitä vaan tässä kommentoin ihan omista subjektiivisista lähtökohdistani, vetoamatta mihihkään teksteihin, ilman mitään "valaistumista" tai (etenkin) semmoisen teeskentelyä. Sen vaan halusin tässä tuoda esille että on lapsellista kieltää semmoiset tosiasiat kuin "pahuus" löpisemällä jotain filosofista kukkua, mihin sivumennen sanoen pystyy kuka tahansa joka on lukenut pikkuisen. Jehovan todistajat ovat tuhoisa yhteisö tuhoisilla toimintamalleilla, kyllä ne tuhoisat menetelmät ovat kuule ihan siellä Jehovan todistajissa, ne ovat pahuutta, eivätkä vain jokin minun mielentilani. Sen enemää eksistentialismin suhtautumisen vapaudesta löpisemättä totean vaan että joskus jonkun pitää sanoa että musta ON mustaa, että keisarilla ei todellakaan ole vaatteita. Juuri tuollainen "sävel" tuudittaa kaikki suloiseen päiväuneen. Sitäpaitsi se syyllistää ne, jotka ovat saaneet pahuudelta turpaansa ja menettäneet mahdollisesti vaikka mitä. Ja nyt annan sulle puheenvuoron, voit mainita jotain "katkeruudesta" ja "menneisyyteen tarttumisen kärsimyksellisyydestä", eikö vain?

[Aaron]

En kiellä itsekään sitä, etteikö minua ottaisi pannuun monikin asia, mutta on aivan turhaa yrittää muuttaa jotakin toista ihmistä sellaiseksi kuin itse haluaisi hänen tai jonkun järjestön olevan - sellaiset olisi hyvä oppia sivuuttamaan, koska se on heidän valinta. Sen murehtiminen ja märehtiminen miksi joku toimii tietyllä tavalla on hyödytöntä - he uskovat aivan yhtä vahvasti että sinä ja minä olemme pahoja ihmisiä. Eikö hermostuminen ja raivoaminen ole syyllistämistä ja loppujen lopuksi itsensä rankaisua kun toinen osapuoli ei omista sinulle ajatustakaan?

Etkö pohjimmaltasi sano, että Jehovan todistajat ovat syynä ongelmiisi kun sinun kannattaisi oppia jopa kiittämään heitä sillä olet saanut arvokkaan opetuksen siitä mitä rakkaus ei todennäköisesti ole?

[Suurenmoinen etu]

Tuo kuulostaa niin hyvältä. Hyvältä kuulostaminen on leimallista elämänoppaille, jotka ammentavat itämaisen filosofian laajasta virrasta. Nuo lauseet helisevät kuin kultaiset tiu'ut ja niitä jää mielellään kuuntelemaan ja katselemaan - sitä voi sanoa eräänlaiseksi rentoutumiseksi, vähän kuin nojautuisi mukavaan tuoliin ja katsoisi akvaarion elämää ajattelematta mitään. On siis ymmärrettävää, että toistelet mielelläsi noita mukavuuslauseita. Silti sinäkin karjaiset, jos lyöt vasaralla peukaloosi. Tai varsinkin jos joku toinen lyö vasaralla sinun peukaloosi. Haluat varmasti karjaisemisen lisäksi tehdä ympäristöllesi selväksi, että tuo henkilö lyö ihmisiä vasaralla peukaloon ja häntä kannattaa varoa. Jehovan todistajat on ilkeä mies, joka pamauttaa ihmisiä vasaralla. Ei häntä pidä kiitellä, hänestä pitää tehdä ilmoitus viranomaisille. Olet varmaan lukenut Kotkansydämesi sun muut sivustot, mutta niin olen minäkin. Itämaisesta filosofiasta voi tosiaan saada joitakin hyviä ideoita elämänsä rakentamiseen. On kuitenkin henkistä uneliaisuutta ja omahyväisyyttä tuputtaa lyödyille sanoja, jotka helisevät kuin kultaiset tiu'ut.

[Aaron]

En ole muuten lukenut kotkansydämmesi - pitäsköhän? No olen kyllä lukenut ja lukenut monenlaisia teoksia, aikansa ajattelijoita, mutta huomannut että ne kyllä rikastuttavat, auttavat ymmärtämään asioita ja uskon että voimme oppia lisää joka hetki, mutta vain minä olen vastuussa itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani. Synnymme kyllä olosuhteisiin ja meillä on erilaiset edellytykset kokea onnea ja rakkautta - mutta uskon vakaasti siihen, että täytyy itse olla se muutos minkä haluaa maailmassa näkyvän. Henkilökohtaisesti oma maailman parannukseni on pientä - pyrin heijastamaan ympäristööni välittämistä ja rakkautta aukomalla ovia, opiskelemalla vanhustenhoitoa, pyrkimällä keskittymään ihmisten myöteisiin ominaisuuksiin sen sijaan että etsisin epäkohtia. Teen varmasti virhearvioita, mutta kukapa meistä olisi täydellinen? Epätäydellisyys on oikeastaan täydellistä ja suo meille varaa kasvaa jos ei fyysisesti niin henkisesti...

[Veli-Hopea]

Mutta eikö ole parasta olla juuri sellainen kuin on ja sallia muidenkin sitä olla mitä he ovat valinneet olla vaikka he eivät olisikaan sitä omasta mielestä itse valinneet - tottahan se karsii ystäviä, mutta saattaa tuoda sinulle todellisia ystäviä.

Mun on jotenkin vaikea hyväksyä tätä ajattelutapaa. Jokainen toki saa olla mitä ovat, mutta kritisointi siitä mitä ovat ja mitä tekevät on sallittua. Jos joku on juoppo tai narkkari, on se oma valinta tai räiskyvän elämän syy ja seuraus .Pitäisikö muiden hyväksyä heidät sellaisena, kun ovat sen valinneet? (tai eivät)
Tottahan sekin karsii ystäviä, mutta kai tässäkin tapauksessa tulee tilalle uusia ystäviä, varsinkin kun viinaa ja aineita löytyy.

Samalla tavalla kuin jehovantodistajuudessa siihen monesti synnytään eikä kyse ole enään edes valinnoista vaan kasvatuksesta missä muuta tapaa ei ole olemassa ja kuljetaan päättömästi jatkuvasti muuttuvien oppien perässä. Sellainen elämä ei ole ulkopuolisen silmissä normaalia , eikä se sitä missään nimessä ole ( huomioon ottaen, mitä kaikkea todistajuus sisällään pitää)
Eihän tuohon elämäntapaan ole valinnanvapautta tai muuta mahdollisuutta , jos haluaa kunniansa säilyttää enkä missään nimessä pysty ajattelemaan että todistajuus olisi niinkään vapaasti valittu elämäntapa. Siihen kasvetaan ja alistutaan. Se että siihen kasvetaan ja alistutaan , niin että se jopa omasta mielestä tuntuu oikealta, ei tarkoita että se olisi oikein koska koko kasvatus voi olla epätervettä, oli kyse minkälaisesta kasvatuksesta tahansa.. uskonnollisesta tai kulttuurillisesta.

Jos nyt palataan kysymykseen "Mutta eikö ole parasta olla juuri sellainen kuin on ja sallia muidenkin sitä olla mitä he ovat valinneet olla" , niin vastaan : Kyllä.. ehkä ei..sehän riippuu, mutta jehovantodistaja harvoin on juuri sellainen kuin on vaan elää tiettyä elämänmuottia pakosta ja vieläpä viettäen useasti kaksoiselämää. Milloin todistaja saa olla sellainen kuin on ja sallii muidenkin olla sitä mitä ovat valinneet olla?

Jos nyt mennään hieman alkeellisimpiin kulttuureihin maailmassa, niin päteekö tuo sama lause esimerkiksi koskien naisten asemaa , missä 9 vuotias tyttö naitetaan jollekkin ukonretaleelle?

Eikö tuon tytön ole parasta olla juuri sellainen kuin on ja sallia muidenkin olla tuossa kulttuurissa niin kuin ovat? Tyttöhän saattaa vapaasti valita (tai sitten ei) alistua tuohon tapaan ja kulttuuriin.
Tuo tyttö saataa jopa pitää sitä oikeana tapana ja ehkä jopa haluaa toimia noin.
Kai tuo tyttö sitten saa tehdä niinkuin haluaa? Saahan hän olla sellainen kuin on ja sallia muidenkin olla sellaisia kuin ovat?
Kannatetaanko tässä sellaista ajatusta, että asiat pitäisi hyväksyä sellaisena kuin ne on huolimatta siitä, ovatko ihmiset valinneet asemansa vapaaehtoisesti vai ei, kunhan tuossa asemassa on "hyvä" olla?

Jonkinmoinen esitys tämäkin, mutta esimerkkejä olisi varmaan sadoittain.
Tuo hyvyys ja se mikä tuntuu oikealta ei välttämättä aina ole oikein tai millään tavalla hyvä asia vai mitä?

[Voimantorni]

En kiellä itsekään sitä, etteikö minua ottaisi pannuun monikin asia, mutta on aivan turhaa yrittää muuttaa jotakin toista ihmistä sellaiseksi kuin itse haluaisi hänen tai jonkun järjestön olevan - sellaiset olisi hyvä oppia sivuuttamaan, koska se on heidän valinta.

Ymmärrätkö Aaron, että moni Jehovan todistaja on Jehovan todistaja myös siksi, että hän EI TIEDÄ tosiasioita Vartiotorni-seuran johtamasta uskonnosta. He eivät yksinkertaisesti tiedä mitään sen oppien valheellisuudesta, käytäntöjen epärehellisyydestä ja osin rikollisestakin toiminnasta. Jos he tietäisivät, osa heistä tekisi tosiasioiden pohjalta uudenlaisen valinnan. Itsekin olen aikanani tehnyt näin. Tällainenhan on reilua: että valinnan tekijällä on halutessaan käytettävissä muutakin tosiasiallista tietoa kuin ainoastaan järjestön yksipuolinen ja osin valheellinen mainoskuva. Eikö vain?

Tässä on kysymys kriittisen tiedon esillä pitämisestä, ei siitä että kukaan täällä haluaisi muuttaa toista ihmistä mieleisekseen. Jokainenhan tekee omat valintansa loppujen lopuksi itse.

[Aaron]

Hyviä ja pohtivia puheenvuoroja molemmat. Sen sijaan että kysyisitte vastauksia, niin tiedätte vastaukset niihin itse. Kaikkeen ei tietenkään ole vastauksia eikä tarvi ollakkaan. Miten paljon epäoikeudenmukaisuutta maailmassa onkaan niin kysymys on silti henkilökohtaisista valinnoista. Useimmin luomme itse omat ongelmamme - meillä on kuitenkin taipumus siirtää voinnistamme vastuu muille ja syyttää jotain tahoa. Se, että huudan jossakin jollekkin tiettynä ajan kohtana johtaa siihen, että saan todennäköisesti turpaan. Jos hoitaja sairaalassa ei pidä huolta omasta jaksamisestaan ensin kärsii paitsi hoitaja itse niin hoidettavat.

Henkilökohtainen vastuu on yksi vaikeimpia asioita. On vastuun kantajia ja niitä jotka eivät opi sitä koskaan. Sekin on vain hyväksyttävä. Kukaan ei ole minulle tai sinulle kiitollisuuden velassa elämästään. En tarkoita tällä välinpitämättömyyttä ja tiedottamista koskevia asioita. Informaation ja tiedon jako on sinänsä hyve, mutta kaikki me kuolemme ja on viisasta miettiä mihin käyttää aikansa, parjatakseen, syyttämiseen vai itse olemalla anteeksiantavainen ja keskittyy olennaiseen - mitä minä oikeastaan teen?

[Markku Meilo]

Usein haluamme, että toiset mielyttäisivät minun uskomuksiani.

Totta, jehovantodistajana minäkin hieman ihmettelin miksi totuutta ei oteta vastaan, vaikka sitä ilmaiseksi tarjotaan. Tilanne tietysti selvisi minulle kun myöhemmin havaitsin tarjouksen koskevan uskomusta vailla todellisuuspohjaa.

[Tony]

Informaation ja tiedon jako on sinänsä hyve, mutta kaikki me kuolemme ja on viisasta miettiä mihin käyttää aikansa, parjatakseen, syyttämiseen vai itse olemalla anteeksiantavainen ja keskittyy olennaiseen - mitä minä oikeastaan teen?

Informaation ja tiedon jako on hyvä, mutta ei sitten kuitenkaan.

Sen sijaan että yrität sanoa jotain, niin koita kokeeksi sanoa jotain. Tähän mennessä on tullut pelkkää diibadaabaa ja ilmaan heitettyä syyllistämistä, jolla kukaan ei tee yhtään mitään.

[p0ter0]

Veljesseuralaisten valinnat eivät selvästikkään miellytä kaikkien uskomuksia. Case closed?