oppia jopa kiittämään heitä sillä olet saanut arvokkaan opetuksen siitä mitä rakkaus ei todennäköisesti ole?
miksi et kehitä ajatusta tästä eteen päin.
Minulle ainakin tuottaa vaikeuksia kiittää kaikkia järjestöön jääneitä sukulaisiani ja ystäviäni tuosta opetuksesta. Hehän karttavat jo tervehdystäkin.
Ja miten ihmeessä itse voin osoittaa heille vastaavasti millaista oikea rakkaus ja ystävyys on, tai elämä, jossa ei tarvitse pelätä henkiolentoja, sillä nuo pelothan heitä järjestössä pitävät.
Ariadna kirjoitti:Hei Aaron,
minusta tämä ajatuksesi on hieno,
oppia jopa kiittämään heitä sillä olet saanut arvokkaan opetuksen siitä mitä rakkaus ei todennäköisesti ole?
miksi et kehitä ajatusta tästä eteen päin.
Minustakin nimenomaan tuossa ajatuksessa on ideaa, ja oivaa pohjaa jatkojalostukselle. On hienoa, jos pystyy kääntämään kaltoin kohtelun kokemukset vahvuudekseen.
Tuon positivismin varjolla ei kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että vartiotorniseura vammauttaa yhä uusia sukupolvia tarkoin harkitulla mielenhallintaohjelmallaan.
Ariadna kirjoitti:Hei Aaron,
minusta tämä ajatuksesi on hieno,
oppia jopa kiittämään heitä sillä olet saanut arvokkaan opetuksen siitä mitä rakkaus ei todennäköisesti ole?
miksi et kehitä ajatusta tästä eteen päin.
Minulle ainakin tuottaa vaikeuksia kiittää kaikkia järjestöön jääneitä sukulaisiani ja ystäviäni tuosta opetuksesta. Hehän karttavat jo tervehdystäkin.
Ja miten ihmeessä itse voin osoittaa heille vastaavasti millaista oikea rakkaus ja ystävyys on, tai elämä, jossa ei tarvitse pelätä henkiolentoja, sillä nuo pelothan heitä järjestössä pitävät.
Kiitos Ariadna, jotenkin jopa odotin sinun kommenttia. Tuotat sieluuni jonkinlaista erinlaista lämpöä. Siis miten voimme oppia kiittämään jotakin joka on jopa loukannut meitä? Valitsemalla itse ajatuksemmen ja tunteemme. Tämä on mielestäni henkilökohtaista vastuuta ja näkemystä, missä näemme omaa egoismiamme pidemmälle. Minäkin vihaan, on myönnettävä. Tästä vihasta seuraa ongelmia vain minulle - sielullisia ja kehollisia - vapautan itseni elämään hetken läsnäoloa - ts. ajatukseni aiheuttaa minulle tunnetilani, Mieli toimii ajatusten virtana, jotka syntyvät - tulevat ja menevät. Minä ja sinä emme kuitenkaan ole ajatuksiamme vaan ne tulevat luonnostaan - en torju niitä ja niiden aiheuttamia tunnetiloja- Pyrin näkemään sen kaiken enkä sitä mitä haluan nähdä - objektiivisuus ja itsensä tutkiminen, reflektointi. Jos toinen on ilkeä, on se hänen ongelma, puutteelisuus kyetä näkemään minut tai sinut persoonina.
Aaron kirjoitti:Tästä vihasta seuraa ongelmia vain minulle - sielullisia ja kehollisia - vapautan itseni elämään hetken läsnäoloa - ts. ajatukseni aiheuttaa minulle tunnetilani, Mieli toimii ajatusten virtana, jotka syntyvät - tulevat ja menevät. Minä ja sinä emme kuitenkaan ole ajatuksiamme vaan ne tulevat luonnostaan - en torju niitä ja niiden aiheuttamia tunnetiloja- Pyrin näkemään sen kaiken enkä sitä mitä haluan nähdä - objektiivisuus ja itsensä tutkiminen, reflektointi. Jos toinen on ilkeä, on se hänen ongelma, puutteelisuus kyetä näkemään minut tai sinut persoonina.
Tässä olen samoilla linjoilla.
Mutta, kun meillä on myös vastuu lähimmäisistämme.
Tiedän kuinka tämä palsta ja vastaavat muut ovat auttaneet monia kehittymään ja kasvattamaan omaa minäänsä juuri noin kuin itsekin myönnät kehittyneesi, eihän tämä silloin voi olla turhuuksien turhuutta.
[/quote]]Mutta, kun meillä on myös vastuu lähimmäisistämme.
Tiedän kuinka tämä palsta ja vastaavat muut ovat auttaneet monia kehittymään ja kasvattamaan omaa minäänsä juuri noin kuin itsekin myönnät kehittyneesi, eihän tämä silloin voi olla turhuuksien turhuutta.[quote]
On. Meillä on vastuu niistä jotka eivät pysty sitä itse kantamaan - se on oikeastaan evoluution perusta - välittäminen - ei se että on vahvin ja sietää mitä vain. Sosiaalisuus ja sitä että meistä välitettäisiin heikoimmalla hetkellä ilman rationalismia. Siis autetaan joka apua kaipaa - jotkut etsivät sitä uskonnosta. Turhuksien turhuus on Salomonin sanonta joka pitänee paikkansa vielä tänäänkin. Annan siis itselleni tietämättömyydessä anteeksi ja puhun vapauden, rakkauden äänenä tai kirjaimina. Rakasta enemmän kuin se joka sanoo rakastavansa! http://www.youtube.com/watch?v=zpVOYhrhGk0
Aaron kirjoitti:Siis miten voimme oppia kiittämään jotakin joka on jopa loukannut meitä? Valitsemalla itse ajatuksemmen ja tunteemme. Tämä on mielestäni henkilökohtaista vastuuta ja näkemystä, missä näemme omaa egoismiamme pidemmälle. Minäkin vihaan, on myönnettävä. Tästä vihasta seuraa ongelmia vain minulle - sielullisia ja kehollisia - vapautan itseni elämään hetken läsnäoloa - ts. ajatukseni aiheuttaa minulle tunnetilani, Mieli toimii ajatusten virtana, jotka syntyvät - tulevat ja menevät. Minä ja sinä emme kuitenkaan ole ajatuksiamme vaan ne tulevat luonnostaan - en torju niitä ja niiden aiheuttamia tunnetiloja- Pyrin näkemään sen kaiken enkä sitä mitä haluan nähdä - objektiivisuus ja itsensä tutkiminen, reflektointi. Jos toinen on ilkeä, on se hänen ongelma, puutteelisuus kyetä näkemään minut tai sinut persoonina.
En ole lukenut kuin tuon Wallacen teoksen, mutta edellisen kappaleen ajatukset ovat kotoisin suoraan tältä osastolta: http://bit.ly/15tjKzY. New age -bisnes toisaalta kopioi niin härskisti buddhalaisuutta, että saattavat olla sieltäkin.
Edit: piste vaihdettu kaksoispisteeseen.
Viimeksi muokannut Vieraas, 15.09.2013 12:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aaron kirjoitti: Siis autetaan joka apua kaipaa - jotkut etsivät sitä uskonnosta.
Nimenomaan, autetaan sitä joka apua kaipaa. Moderneissa internet-selaimissa on vapaasyöttöinen kenttä, johon voi kertoa haluamansa sisällön osoitteen. Luulisin, että harva akuutisti peräpukamiin helpotusta kaipaava päätyy tälle foorumille, vaikka sinällään foorumilla ei liene mitään peräpukamista kärsiviä vastaan.
Uskonto on ehdottomasti hyväksyttävä itsensämiellyttämisen muoto, kunhan se a) takaa tuon valinnanvapauden ja b) noudattaa yksilön, eli heikon, kannalta kestäviä pelisääntöjä.
En Markku elä minkään opetuksen mukaan tai en ainakaan tietoisesti pyri siihen. Oikeastaan tavoitteeni on elää tässä ja nyt. Menneen kelaaminen on turhaa, sillä siitä meillä on vain muistomme.Sinun älykkäiden kirjoitusten seuraaminen on ollut monesti ilo mielelle, mutta mielestäni koen sinut takertuneena ja olet itsekin myöntänyt yksityisissä viesteissämme. Ymmärrän että sinuun on sattunut ja sattuu yhä, vaikka et sitä myöntäisikään - kysymys ei ole paheesta, mutta toisinaan kannattaa "herättää itsensä eloon" elämällä nykyhetkeä henkisessä mielessä. Tämä tarkoittaa itsensä armahtamista, sitä että on uskaltanut sanoa mitä ajattelee - mutta uskoakseni kaikki ihmiset, jehovantodistajat mukaan luettuna haluavat onnea, heistä luopuneet haluavat onnea - ja henkilökohtaisesti olen itse vastuussa omasta onnestani, jaksamisestani ja valinnoistani. Se ei sulje pois sitä etteikö jehovantodistajuudesta voisi keskustella avoimesti - mutta minulle sellainen tunne on totta, että jotkut ihmiset nauttivat uhrina olemisesta ja rypevät tässä ainaisessa itsesäälissä niin että tuntuu pahalta katsoa sitä. Syytetään tässä tapauksessa Jehovan todistajia, että he ovat syynä ongelmiini, kun ongelmien aiheuttaja ja vihollinen on todellisuudessa peilissä.
On myönnettävä, että jehovan todistajat ovat henkisesti sokeita, niin ovat kaikki jotka kuvittelevat pahuuden olevan itsensä ulkopuolella ja oikeuttavat henkisen tai fyysisen väkivallan - sinun käytöksestäsi ja saivartelusta heijastuu mielestäni paha olo henkisellä tasolla.
Aaron kirjoitti:Menneen kelaaminen on turhaa, sillä siitä meillä on vain muistomme.
Jos menneen kelaaminen on turhaa, miten sitten voi saada niitä mainitsemiasi arvokkaita opetuksia menneestä? Jehovantodistajuus on niin kokonaisvaltainen ja iso asia, että ei sitä ihan yhdellä lauseella valmiiksi kelata. Mielestäni mikä tahansa kelaaminen on hyödyksi, kunhan ei jää paikalleen kelaamaan.
Aaron kirjoitti:Syytetään tässä tapauksessa Jehovan todistajia, että he ovat syynä ongelmiini, kun ongelmien aiheuttaja ja vihollinen on todellisuudessa peilissä.
Taitaa kuitenkin vaatia jonkinlaisen tutkinnon ja ammatillisen kokemuksen, että voi arvioida mistä ja minkä verran kanssaeläjän ongelmat johtuvat.
Aaron kirjoitti:Menneen kelaaminen on turhaa, sillä siitä meillä on vain muistomme.
Jos menneen kelaaminen on turhaa, miten sitten voi saada niitä mainitsemiasi arvokkaita opetuksia menneestä? Jehovantodistajuus on niin kokonaisvaltainen ja iso asia, että ei sitä ihan yhdellä lauseella valmiiksi kelata. Mielestäni mikä tahansa kelaaminen on hyödyksi, kunhan ei jää paikalleen kelaamaan.
Aaron kirjoitti:Syytetään tässä tapauksessa Jehovan todistajia, että he ovat syynä ongelmiini, kun ongelmien aiheuttaja ja vihollinen on todellisuudessa peilissä.
Taitaa kuitenkin vaatia jonkinlaisen tutkinnon ja ammatillisen kokemuksen, että voi arvioida mistä ja minkä verran kanssaeläjän ongelmat johtuvat.
Todellisuudessa ainoa varma asia on tämä hetki NYT - sitten alkaa uskomuksemme siitä mitä tunnemme, koemmem ajattelemme - ajatuksesi vaikuttavat siihen mitä koet - sinä ja minä voimme alkaa valita ajatuksemme sen sijaan että määrittelisimme muita. Muista kuitenkin se, että sinä et ole ajatuksesi.
Ammatillisuus on se jota opiskelen, mutta se on vain ammatti, en minä - kaikki tarvittava informaatio on tässä hetkessä, sinä ja minä valitsemme - ego, on takertuminen itseen ja sen illuusio siinä, että se et ole sinä - koemme asioita, muistamme. Mutta siihen ei kannata jäädä koukkuun, sillä se meni jo...
Aaron kirjoitti:Todellisuudessa ainoa varma asia on tämä hetki NYT - sitten alkaa uskomuksemme siitä mitä tunnemme, koemmem ajattelemme - ajatuksesi vaikuttavat siihen mitä koet - sinä ja minä voimme alkaa valita ajatuksemme sen sijaan että määrittelisimme muita. Muista kuitenkin se, että sinä et ole ajatuksesi.
Ammatillisuus on se jota opiskelen, mutta se on vain ammatti, en minä - kaikki tarvittava informaatio on tässä hetkessä, sinä ja minä valitsemme - ego, on takertuminen itseen ja sen illuusio siinä, että se et ole sinä - koemme asioita, muistamme. Mutta siihen ei kannata jäädä koukkuun, sillä se meni jo...
Ok, yritänpä muistaa. Olen lukenut aivan samat asiat mainitsemastani kirjasta, mutta en usko tällaisiin väitteisiin kuin "voimme valita ajatuksemme". Käsittääkseni ainakaan koululääketiede ei niitä allekirjoita.
Olen nähnyt viimeisen vuoden aikana yhden ihmisen hoidettavan hengiltä tällaisilla new age -opeilla. Siksi en lähtisi kovin vahvasti opettamaan muita miten elää.
Aaron kirjoitti:Kuka sinua ja sinun mieltäsi sitten ohjaa jos et sinä itse?
Aivojen osista tiedetään paljon, mutta ihmisen tajunnan luonne on yksi eniten auki olevia asioita tieteessä. Viisaammat ovat kertoneet. Se on selvää sekä biologian että psykologian vinkkelistä, että keskimäärin ihminen ei itse mieltään tosiaankaan pysty hallitsemaan. Tästä voidaan heittää pseudotieteellisiin amerikkalaisiin itsehoito-oppaisiin perustuvia argumentteja vaikka maailman tappiin, mutta ehkä kannattaa tutustua ensialkuun vaikka Dawkinsiin. Onneksi tässä ei tarvitse lähteä todistelemaan ihan omiin nimiin asioita akselilla tiede vs. pseudotiede.
Aaron kirjoitti:Useimmin luomme itse omat ongelmamme - meillä on kuitenkin taipumus siirtää voinnistamme vastuu muille ja syyttää jotain tahoa.
Jos jehovantodistajuutta tarkastellaan, niin mikä osuus ja vastuu Vartiotorni-seuralla sinun mielestäsi on asiassa? Eikö aivan merkittävä? Saneleehan se sentään kaikki todistajien käsitykset ja opit, aina omantunnon kysymyksiin asti. Kuten hyvin tiedät, se puhuu jumalan suulla ja kieltää sanktioiden uhalla kyseenalaistamasta sanomisiaan (olivatpa järjestön tottelemisen seuraukset mitä tahansa). Muun muassa näistä syistä monien jehovantodistajuuden piirissä ilmenevien ongelmien voidaan sanoa johtuvan nimenomaan Vt-seuran valtapolitiikasta, joko suoranaisesti tai epäsuorasti.
Miksi siis tuon järjestön epäterveistä, epärehellisistä ja osin laittomistakin toimista ei saisi keskustella? Miksi näet huonona, että näistä asioista keskustellaan julkisesti ja että ihmiset vaihtavat kokemuksiaan, myös tämän uskonnon varjopuolista?