"Me töppäilemme, mutta teidän on silti toteltava"

[Polyester]

Jehovan todistajien järjestö katsoo olevansa samaa jatkumoa mm. Nooan, patriarkkojen, muinaisen Israelin ja varhaiskristillisen seurakunnan kanssa: Jumalan järjestö, jolle uskollisuus on välttämätöntä itsensä Jehova Jumalan suosion saavuttamiseksi.

Järjestö varoo esiintymästä "henkeytettynä" profeettana, jotta sitä ei niin helposti voisi syyttää vääräksi profeetaksi, kun vuosilukuennustukset jäävät toteutumatta ja oppinäkemyksiä muutenkin vaihdetaan uusiksi. Samalla järjestö kuitenkin esiintyy Jumalan viestintäkanavana ja ainoana tosi uskontona, jota erehtyväisyydestä huolimatta on ehdottomasti toteltava.

Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa

Menemättä nyt sen enempää järjestön asemaan ja erehtyväisyyteen, tai itsensä Raamatun luotettavuuteen, esitän seuraavan kysymyksen: annetaanko Raamatussa ylipäätään sellaista mallia, että Jumala edellyttäisi sokeaa tottelevaisuutta mitään järjestöä kohtaan?

Eivätkö itse Israelin ja Juudan kuninkaat toisinaan saaneet moitteita profeetoilta ja joskus jopa ottivat neuvosta vaarin, tai ainakin olisi kannattanut? 2. Samuelin kirjan 12 luku kertoo, että Daavid sai Natanilta palautetta siitä, että oli tapattanut heettiläisen Urian. Daavid edusti jumalallista hallitusvaltaa maan päällä samaan tapaan kuin Jehovan todistajien hallintoelin katsoo tekevänsä. Jos hallintoelimen puheenjohtaja ja ainoa jäsen Daavid olisi suhtautunut järjestön sisäpuolelta tulevaan kritiikkiin samalla tavalla kuin Jehovan todistajien hallintoelin tekee, hän olisi käskenyt Natanin odottaa Jehovaa, kenties jopa olisi heittänyt tämän ulos kansan keskuudesta, jolloin Natan olisi joutunut kartetuksi tai tuohon aikaan sopivasti tapetuksi. Daavid kuitenkin huomasi Natanin olevan oikeassa ja katui tekoaan.

Varmaan joku Raamattunsa paremmin tunteva löytäisi näitä esimerkkejä lisääkin, mutta Daavidiin liittyy myös seuraava esimerkkini. 1. Aikakirjan 21 luku kertoo, miten hallintoelimen puheenjohtaja ja ainoa jäsen Daavid päätti suorittaa väenlaskun. Joab vastusti ajatusta ja yritti saada Daavidin luopumaan hankkeesta, mutta turhaan. Daavidin kovapäinen näkemys tuotti suuren onnettomuuden kansalle, ja jos ajattelemme kaiken Raamattuun kirjoitetun olevan meille opiksi tarkoitettu kuten Jehovan todistajat uskovat, tämä Raamatun kertomus voidaan nähdä varoituksena siitä, ettei hallintoelimen pidä takertua omiin näkemyksiinsä vaan kritiikkiä täytyy kuunnella.

Aabrahamin piti kuunnella Saaraa. Beroian asukkat saivat kehuja siitä, että tutkivat kirjoituksista, pitääkö heille opetettu paikkansa. Raamatun Jumalalla voi toisinaan olla omituisia moraalikäsityksiä, mutta en minä ainakaan saa sellaista kuvaa, että Jumala hyväksyisi väärintekoja edes uskollisilta palvelijoiltaan. Tai että korkea asema suojelisi väärintekijää, tai olisi kiellettyä arvostella väärintekoa väärintekijän korkeasta asemasta johtuen. Ei sokea tottelevaisuus - olkoon sitten vaikka itseensä Jumalan järjestöön kohdistuvaa - näytä olevan Raamatun suosittelema toimintatapa. Vielä vähemmän tällainen sokea uskollisuus on perusteltua järjestöä kohtaan, joka on suorastaan tunnettu toteutumatta jääneistä odotuksistaan.

[SonOfJesus]

Itsekin olen viime vuosina miettinyt, löytyykö raamatusta kertomusta, jossa Jehova olisi estänyt väärin teon? Muistelen, sen sijaan luetellun useita kauheuksia, joita profeetat kokivat yleensä kansan johtomiesten taholta.

Kas, kun minulle sanottiin, ettei Jehova sallisi sellaista, kun syytin heitä väärin tekemisestä. Kyllä erotetussa on jotain syytä, eihän hän muuten olisi erotettu!

[Markku Meilo]

Varmaan joku Raamattunsa paremmin tunteva löytäisi näitä esimerkkejä lisääkin, mutta Daavidiin liittyy myös seuraava esimerkkini. 1. Aikakirjan 21 luku kertoo, miten hallintoelimen puheenjohtaja ja ainoa jäsen Daavid päätti suorittaa väenlaskun. Joab vastusti ajatusta ja yritti saada Daavidin luopumaan hankkeesta, mutta turhaan. Daavidin kovapäinen näkemys tuotti suuren onnettomuuden kansalle...

Daavidin kovapaisyys olikin tossa hommassa varsinaisella koetuksella kun jakeen 1. Aikakakirjan 21:1 mukaan Saatana oli takapiruna väestölaskenta-ajatuksessa ja samanaikaisesti jakeen 2. Samuelinkirjan 24:1 mukaan takapiru olikin Jahve. Eikä siinä kaikki, lopputuloksetkin olivat erilaiset riippuen takapiruvalinnasta.

Mun pikainen ajatus kysymäsi suhteen on se, että yleensä merkkihenkilöt saivat hommia anteeksi, mutta karvalakkikansasta ainoastaan yksittäisiä esimerkkejä siitä kuinka käy jos ei tottele.

...ja jos ajattelemme kaiken Raamattuun kirjoitetun olevan meille opiksi tarkoitettu kuten Jehovan todistajat uskovat, tämä Raamatun kertomus voidaan nähdä varoituksena siitä, ettei hallintoelimen pidä takertua omiin näkemyksiinsä vaan kritiikkiä täytyy kuunnella.

Kansa napisi aika ajoin, etenkin erämaavaellustarussa, mutta kansaa ei erotettu.

Beroian asukkat saivat kehuja siitä, että tutkivat kirjoituksista, pitääkö heille opetettu paikkansa.

Nyt saa sapiskaa jos tutkii Raamattua, eikä Vt-seuran kirjallisuutta. Pääkonttorin luopiovainossa lakkautettiin ryhmiä, jotka eivät keskittyneet studeeraamaan aiheita pelkästään Vt-matskun pohjalta.

[YksinäinenSusi]

Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa

Kun ihminen on luotu tavallaan Jumalan kuvaksi, niin epätäydellisyydestä huolimatta ihmisellä tuntuu olevan oikeudentajua ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.

Siksi jokainen voi kuvitella mielessään että mitä mieltä olisi kritiikistä, jos olisi Jumala.

Mitä pelättävää Jumalalla olisi jos kaikki menee hänen suunnitelmiensa mukaan ja ennustustensa mukaan?

Miksi Jumala ei voisi hyväksyä kritiikkiä jo siksikin, että sillä on jalostava vaikutus? Kritiikkihän kohdistuu epäkohtiin ja antaa esim Jumalan järjestölle mahdollisuuden korjata jotain joka aiheuttaa tyytymättömyyttä.

Ja sekin on oma kysymyksensä, että miksi Jumalan järjestön alaisuudessa olisi tyytymättömyyttä ensinkään?

Ihminen yksilönä - jos ei ole narsisti,psykopaatti,diktaattori - pystyy ajattelemaan että jos hän olisi Jumala niin kaikki asiat olisivat paremmin ja kaikinpuolin kunnossa, mutta kun ihmiset muodostavat järjestön pyrkimään hyvään tai ajamaan Jumalan asioita, niin kaikki meneekin vikaan ja pahasti.

Syynä kait se että järjestöllä ei ole empatiaa eikä rakkautta ja se yksilöiden rakkaus ja empatia peittyy sitten järjestön kylmään,kovaan,rakkaudettomaan menoon, joissa puheissa viljellään sanoja rakkaus ja empatia, mutta meno on jotain aivan muuta.

Tuo yläpuolella lainattu vartiotornin lause on hyvä esimerkki tällaisesta hyvin kylmästä ja kovasta ja diktaattorimaisesta hallintaperiaatteesta, jossa ihmisyksilöillä ei ole mitään arvoa. Kuitenkaan tuollainen järjestö ei tule pärjäämään ilman näitä ihmisiä ja heidän vapaaehtoisponnisteluitaan.

[Polyester]

Miksi Jumala ei voisi hyväksyä kritiikkiä jo siksikin, että sillä on jalostava vaikutus? Kritiikkihän kohdistuu epäkohtiin ja antaa esim Jumalan järjestölle mahdollisuuden korjata jotain joka aiheuttaa tyytymättömyyttä.

Mielenkiintoista kyllä, Vartiotornin mukaan Jehova sallii pahuutta jonkin aikaa ja antaa Saatanan ja demoneiden toimia, jotta kaikille tulisi selväksi, että Jehovan hallintotapa on ylivertaisesti paras. Jehova tietää tämän toki itse, mutta pahuuden sallimisella nähdään olevan sellainen vaikutus, että asia tulee kaikille selväksi ja ns. kiistakysymys tulee ratkaistua kerralla eikä siihen tarvitse enää koskaan palata.

Jostain syystä Vartiotorni ei näe itseensä kohdistuvaa kritiikkiä samalla tavalla, eli että siinä voisi olla tilaisuus tehdä kaikille selväksi, että Vartiotorni-seuran vastaukset ovat ylivoimaisesti parhaita. Olisikohan syynä kenties se, että Vartiotornin johto itsekin tietää, etteivät heidän vastauksensa niin ylivoimaisen hyviä ole?

Ja sekin on oma kysymyksensä, että miksi Jumalan järjestön alaisuudessa olisi tyytymättömyyttä ensinkään?

Napinaa voinee epätäydellisiltä ihmisiltä joskus odottaa ilman aihettakin, mutta Jumalan järjestöltä voisi varmaan kohtuudella odottaa, että isoja ongelmia ei ole tai ainakin ne korjataan viipymättä.

Syynä kait se että järjestöllä ei ole empatiaa eikä rakkautta ja se yksilöiden rakkaus ja empatia peittyy sitten järjestön kylmään,kovaan,rakkaudettomaan menoon, joissa puheissa viljellään sanoja rakkaus ja empatia, mutta meno on jotain aivan muuta.

Jehovan todistajat on kova, kylmä ja suorituskeskeinen uskonto. Jos siellä jotain inhimillistä lämpöä on, se on siellä Vartiotornista huolimatta, ei sen ansiosta.

Kuitenkaan tuollainen järjestö ei tule pärjäämään ilman näitä ihmisiä ja heidän vapaaehtoisponnisteluitaan.

Vartiotornin johto on täysin riippuvainen siitä laumasta, jota se piiskaa. Toivottavasti lauma vain tajuaisi, että sama ei päde toisin päin.

[Veli-Hopea]

Jehovan todistajat on kova, kylmä ja suorituskeskeinen uskonto. Jos siellä jotain inhimillistä lämpöä on, se on siellä Vartiotornista huolimatta, ei sen ansiosta.

Jotenkin ajattelen että Vartiotorni tukahduttaa jäsenien luonnollisen rakkauden ja lämmön.
Esimerkiksi on vaikea uskoa,että ihmiset omasta tahdostaan karttavat läheisiänsä. Joku muu taho käskee tai manipuloi toimimaan näin.

Kuinkahan moneen muuhun asiaan tämä pätee?

[Polyester]

Jotenkin ajattelen että Vartiotorni tukahduttaa jäsenien luonnollisen rakkauden ja lämmön.
Esimerkiksi on vaikea uskoa,että ihmiset omasta tahdostaan karttavat läheisiänsä. Joku muu taho käskee tai manipuloi toimimaan näin.

Varmaan osa karttaa pelkästään siksi, ettei itse joutuisi erotetuksi ja kartetuksi. Osa taas karttaa siksi, että heidät on manipuloitu uskomaan sen olevan oikein, vaikka se tuntuu heistä pahalta. Tuskin monikaan karttaa täydestä sydämestään ja nauttii siitä täysin siemauksin, ilman epäilyksen häivää. Sen verran luonnotonta tuo toiminta on.

Vartiotornilla on suorien käskyjen ja kieltojen lisäksi inhottava manipuloiva tyyli, jossa vedotaan siihen mitä "me haluamme" tai mitä kypsät kristityt haluavat, tai mikä tekee itsensä Jehovan iloiseksi tai murheelliseksi. Varmaan ovat Jehovalta kysyneet, kun noin tietävät.