Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja rötökoski » 10.03.2011 17:20

-Siis nopeesti kommentoin!
Kattelin tätä viestiketjuu ja huomasin että ite en ollu paljo väliin mitään kommentoinu ,Yllätyin. Siis et tää aihe on herättäny noinkin paljo keskustelua.
No asia on niin et en oo niin jumissa enää 8) . Kaikesta huolimatta huomaan et vieläkin havahdun et tuntuu et en ois saanu mitään aikaseks ,vaik todellisuudessa erän erillaista elämää jo. Uskon et tää "tuntuu kuin..." koskettaa myös muutakin ihmisluokkaa ,voi pahasti sanottu luokkaa! Mut ku tää yhteiskunta haluu lokeroida ihmiset ja ihmiset haluu myös. Tää oli siis mun tuntemus vaan miltä must tuntuu! Jos elää tasapaksua elämää ja tietyn rutiinin mukaan niin sellaset ihmiset voi kans kokea tän tunteen. Oon hupii seurannu Hanna Lotan juttuja yuo tubesta ja ku se on seurannu ulkopuolisena jhvh. käytäntöjä niin tuntuu et saa itekki paremman käsityksen jhvh. kuin mitä itte muistaa omilta ajoilta.
-Siis yritin sanoo et saan kyl apuu ku tarviin jonkin verran. Mä haluun pohtia et mitä rakkaus on ku vähä tuntuu siltä et mä en oo saanu maistaa aitoo Rakkautta ollenkaan. Vai onks se vaan pelkkä illuusio aivojen kemiassa? Hmm...

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Massetar » 31.07.2010 19:30

vanessa kirjoitti: Vuosi eron jälkeen meni todella vauhdilla tehden kaikkea mikä aikaisemmin oli kiellettyä. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt olen alkanut miettiä asioita pidemmälle. Tuntuu, että olen menettänyt paljon aikaa ja nyt on kiire kokea kaikki.

Tuo kaiken hukkaan heittämisen tunne on minulle tuttua. Mietin usein aikaisemmin, että mitä kaikkea olisin voinutkaan olla, jos olisin käyttänyt kuluneen ajan vaikka opiskeluun, samalla palavalla innolla kuin kenttäilyyn. Jotenkin koin jo olevani liian vanha saamaan mitään menetettyä takaisin. Nyt erostani on kulunut 7 vuotta ja ajatukset ovat hieman muuttuneet toiselle kannalle. Olen huomannut, että noina vuosina olen jo kerännyt paljon arvokasta henkistä pääomaa ja kokemusta. Nämä myöhemmät vuodet ovat jo hyvin antaneet etäisyyttä aikaisempaan elämään ja iän kertyessä huomaa, että sitä on vielä paljon elämää myös edessäpäin.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 18.07.2010 00:51

vanessa kirjoitti:Psykologeista ja muita lekureista voisin sen verran mainita, että eivätpä he kauheasti osaa auttaa näissä asioissa.
Tämä pitää paikkansa. Koululääketiede ei osaa kohdata ihmistä holistisesti (kokonaisvaltaisesti) ja koulutuksessa on näiltä osin vakavia puutteita, nimenomaisesti uskontoon liittyvissä traumoissa. Tätä pyritään toki korjaamaan, mutta isot laivat tapaavat kääntyä ylen hitaasti. Käytännössä tätä "käännytystyötä" hoitaa lähinnä Kartetut.

Parempaa saattaa olla tulossa, mutta sitä ennen on tyytyminen näihin lääkäreihin ja psykologeihin sekä vertaistuen antamaan apuun.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja vanessa » 18.07.2010 00:38

Mulla on kanssa ollut eroni jälkeen samanlainen olo! Ihan kuin en olisi elänyt koskaan...

Vuosi eron jälkeen meni todella vauhdilla tehden kaikkea mikä aikaisemmin oli kiellettyä. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt olen alkanut miettiä asioita pidemmälle. Tuntuu, että olen menettänyt paljon aikaa ja nyt on kiire kokea kaikki.

Psykologeista ja muita lekureista voisin sen verran mainita, että eivätpä he kauheasti osaa auttaa näissä asioissa. He kyllä kuuntelevat ja antavat tarpeelliset lääkeet.
Kaikkein parasta on vertaistuki eli puhuminen ihmiselle, joka edes hiukan tietää mistä puhun. Noille lekureille tämä on ihan vieras maailma. :roll:

Menneisyys on sumua ja tämä että ajattelee itse laittaa silmissä sumenemaan....

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Markku Meilo » 23.06.2010 17:06

Vieras kirjoitti:Mahtoivatko tuolloin avoliittoaikaan puhua kuitenkin aviopareista, avopareista, vai olivatko vain veli ja sisar ?
Käsittääkseni raamatuntutkijuuden/jehovantodistajuuden äidinkielellä avoliitto oli jo tuolloin 'common law marriage'.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Markku Meilo » 23.06.2010 17:00

Viljo kirjoitti:
Kaarmis kirjoitti:Varmaan Helsingin olympialaisten vuoksi.
Nimenomaan kilpaurheilun kannatuksesta kuuluisa Vt-seura pyrkii järjestämään vaelluskokoukset urheilupyhätöissä. N.H. Knorr puhui vuosia myöhemmin vuoden 1952 olumpialaisten muistolle Stadikalla.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Vieras » 23.06.2010 16:12

Tuo terminologiakin joskus ihmetyttää. Mahtoivatko tuolloin avoliittoaikaan puhua kuitenkin aviopareista, avopareista, vai olivatko vain veli ja sisar ?

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Viljo » 23.06.2010 15:58

Kaarmis kirjoitti:Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?
Käsitin tekstistä, että olisi tapahtunut 1952. Varmaan Helsingin olympialaisten vuoksi.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Markku Meilo » 23.06.2010 01:09

Kaarmis kirjoitti:Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?
1950-luvun alussa annettiin 6 kk aikaa virallistaa avosuhteet tai sitten vaihtoehtona sama kuin 1970-luvulla 6 kk pitempään röökiä vetäneillä. Eli oppi, jolla avoliitto hyväksyttiin, oli voimassa vielä vuoteen 1962, Suomessa 1963.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Bergerac » 22.06.2010 23:15

Kaarmis kirjoitti:
Markku Meilo kirjoitti:
kaffeli kirjoitti:Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin.. :roll:
Muistat aivan oikein, vuosien 1929 ja 1962 väilillä Room. 13: esivallat olivat Jehova ja Jeesus. Maallisia instansseja ei tuolla välin arvostettu, ei edes maistraattia, joten avoliitossa asuminen oli täysin hyväksyttyä. Kymmenen vuotta ennen kuin avoliiton hyväksymiseen johtanut oppinäkemys palautettiin vanhaan, siis ennen vuotta 1929 vallinneeseen tilaan, avoliitto julistettiinkin pannaan ja maistraatti pääsi pannasta ja hyväksttiin esivallaksi. 1950-luvun alussa avoliitossa asuneille annettiin 6 kk aikaa rekisteröidä suhteensa.
Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?
Osittainen hyvä esimerkki Seuran le grande vaihtelevasta suhtautumisesta (ja Seurahan saa itse tm Jehovalta ohjauksen ja muuta mielestäni väitettyä guxxxa) otaksun että Markun esittämät asiat pohjautuvat yllätys yllätys, Seuran kirjallisuuteen.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Kaarmis » 22.06.2010 19:48

Markku Meilo kirjoitti:
kaffeli kirjoitti:Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin.. :roll:
Muistat aivan oikein, vuosien 1929 ja 1962 väilillä Room. 13: esivallat olivat Jehova ja Jeesus. Maallisia instansseja ei tuolla välin arvostettu, ei edes maistraattia, joten avoliitossa asuminen oli täysin hyväksyttyä. Kymmenen vuotta ennen kuin avoliiton hyväksymiseen johtanut oppinäkemys palautettiin vanhaan, siis ennen vuotta 1929 vallinneeseen tilaan, avoliitto julistettiinkin pannaan ja maistraatti pääsi pannasta ja hyväksttiin esivallaksi. 1950-luvun alussa avoliitossa asuneille annettiin 6 kk aikaa rekisteröidä suhteensa.
Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Leviathan » 22.06.2010 08:53

Jehova on huono työnantaja. Sinun pitää omistaa elämäsi hänen palvelemiseen, mutta silti joudut kuolemaan turhaan vaikka lääketiede sinut voi pelastaa.

Edes saatanalliset maailmalliset epätäydelliset ihmistyönantajat eivät mielellään pidä työntekijöitään kipeänä. Mutta ehkä kaikkivoipa jumala tietää paremmin, ja yksi kuoleman sairas palvelija on korvattavissa.

Aika outoa, että samaan aikaan kun elämää pitää vaalia lahjana, niin kuitenkin voi kuolla hoidettavissa olevan asian takia. Pahimpia on ne, että lapset, jumalan lahja uhrataan mukisematta. Huonoa omaatuntoa saa kärsiä, jos lapsen yrittää pelastaa.

Kuinka moni aikuinen on kuollut painostuksen tai omantunnon alla? Kuinka monta lasta on kuollut, koska lahko on niin päättänyt?

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja RaM » 21.06.2010 16:00

Toisin kuin lahko on opettanut, elämä ei ole jatkuvaa suorittamista ja jonkin epämääräisen henkihyypiön miellyttämistä - toisten lahkolaisten miellyttämisvelvoitteesta puhumattakaan.

Ihmisen ei pidä elää toisille - etenkään vieraille - ihmisille. Ihmisen kuuluu elää itseään varten ja tehdä sitä, mikä itsestään tuntuu hyvältä ja oikealta. Uskaltaa nauttia elämästään tiedostaen, ettei ole yliluonnollista auktoriteettia, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt mutta jota kaikkien pitäisi pokkuroida ja nöyristellä. Etenkin tuon auktoriteetin maanpällistä edustajaa - lahkojohtajaa.

Uskonnot ovat maailman suurinta petosta. Niiden avulla manipuloidaan ja rikotaan ihmisiä saattaen ihmiset vihaamaan toisiaan. Vihaamaan miksi? Siksi että noita Ainoita Oikeita Totuuksia on maailma pullollaan eivätkä ne siedä toisiaan.

Tuntekaa itsenne ja tunnistakaa uskonnolliset huijarit, jotta osaatte pysyä niistä kaukana. Se on ensiaskel terveempään ja sisäisesti rauhallisempaan elämään. Uskonnollisen petoksen tunnistaminen on ensiaskel onneen.

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Vieras » 21.06.2010 15:15

Nythän puuhataan, eihän se vielä ole voimassa ?, lakia elinsiirroista kuoleman jälkeen automaattisella oikeutuksella, jollei vainaa ole aikanaan nimenomaista kieltoa esittänyt.

Juuri joku sanomalehti kertoi maksasiirron saajasta, joka vuosikymmeniä sitten oli jo niin lähellä rajaa, että lääkärit "etsivät hautausurakoitsijan numeroa" mutta sitten ilmaantui sopiva maksa ja hän nyt voi hyvin.

Mikähän lie lahkon politiikka tähän ?

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Kirjoittaja Leviathan » 21.06.2010 13:47

Vaikka olin vuosia jo ollut pois, silti omatuntoni vaivasi välillä JT-oppien mukaan. Kun sairastuin pahasti ja minulle ehdotettiin verensiirtoa, oli aika paineet. Vaakakupilla oli nopeampi toipuminen tyttöystävän takia tai moraalinuorat, mihin minua ei edes enää oltu sidottu.

Otin verensiirron ja kun suoneeni valui kiellettyä verta, vasta sitten jotenkin symbolisesti olin vapaa! Sen jälkeen ei ole JT-opit ja -moraali kummitellut yhtään. Nyt elän omaa elämääni oman omantunnon mukaan Itse.

Ylös