Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

[Bergerac]

Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin..

Muistat aivan oikein, vuosien 1929 ja 1962 väilillä Room. 13: esivallat olivat Jehova ja Jeesus. Maallisia instansseja ei tuolla välin arvostettu, ei edes maistraattia, joten avoliitossa asuminen oli täysin hyväksyttyä. Kymmenen vuotta ennen kuin avoliiton hyväksymiseen johtanut oppinäkemys palautettiin vanhaan, siis ennen vuotta 1929 vallinneeseen tilaan, avoliitto julistettiinkin pannaan ja maistraatti pääsi pannasta ja hyväksttiin esivallaksi. 1950-luvun alussa avoliitossa asuneille annettiin 6 kk aikaa rekisteröidä suhteensa.

Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?

Osittainen hyvä esimerkki Seuran le grande vaihtelevasta suhtautumisesta (ja Seurahan saa itse tm Jehovalta ohjauksen ja muuta mielestäni väitettyä guxxxa) otaksun että Markun esittämät asiat pohjautuvat yllätys yllätys, Seuran kirjallisuuteen.

[Markku Meilo]

Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?

1950-luvun alussa annettiin 6 kk aikaa virallistaa avosuhteet tai sitten vaihtoehtona sama kuin 1970-luvulla 6 kk pitempään röökiä vetäneillä. Eli oppi, jolla avoliitto hyväksyttiin, oli voimassa vielä vuoteen 1962, Suomessa 1963.

[Viljo]

Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?

Käsitin tekstistä, että olisi tapahtunut 1952. Varmaan Helsingin olympialaisten vuoksi.

[Vieras]

Tuo terminologiakin joskus ihmetyttää. Mahtoivatko tuolloin avoliittoaikaan puhua kuitenkin aviopareista, avopareista, vai olivatko vain veli ja sisar ?

[Markku Meilo]

Varmaan Helsingin olympialaisten vuoksi.

Nimenomaan kilpaurheilun kannatuksesta kuuluisa Vt-seura pyrkii järjestämään vaelluskokoukset urheilupyhätöissä. N.H. Knorr puhui vuosia myöhemmin vuoden 1952 olumpialaisten muistolle Stadikalla.

[Markku Meilo]

Mahtoivatko tuolloin avoliittoaikaan puhua kuitenkin aviopareista, avopareista, vai olivatko vain veli ja sisar ?

Käsittääkseni raamatuntutkijuuden/jehovantodistajuuden äidinkielellä avoliitto oli jo tuolloin 'common law marriage'.

[vanessa]

Mulla on kanssa ollut eroni jälkeen samanlainen olo! Ihan kuin en olisi elänyt koskaan...

Vuosi eron jälkeen meni todella vauhdilla tehden kaikkea mikä aikaisemmin oli kiellettyä. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt olen alkanut miettiä asioita pidemmälle. Tuntuu, että olen menettänyt paljon aikaa ja nyt on kiire kokea kaikki.

Psykologeista ja muita lekureista voisin sen verran mainita, että eivätpä he kauheasti osaa auttaa näissä asioissa. He kyllä kuuntelevat ja antavat tarpeelliset lääkeet.
Kaikkein parasta on vertaistuki eli puhuminen ihmiselle, joka edes hiukan tietää mistä puhun. Noille lekureille tämä on ihan vieras maailma.

Menneisyys on sumua ja tämä että ajattelee itse laittaa silmissä sumenemaan....

[Jaakko Ahvenainen]

Psykologeista ja muita lekureista voisin sen verran mainita, että eivätpä he kauheasti osaa auttaa näissä asioissa.

Tämä pitää paikkansa. Koululääketiede ei osaa kohdata ihmistä holistisesti (kokonaisvaltaisesti) ja koulutuksessa on näiltä osin vakavia puutteita, nimenomaisesti uskontoon liittyvissä traumoissa. Tätä pyritään toki korjaamaan, mutta isot laivat tapaavat kääntyä ylen hitaasti. Käytännössä tätä "käännytystyötä" hoitaa lähinnä Kartetut.

Parempaa saattaa olla tulossa, mutta sitä ennen on tyytyminen näihin lääkäreihin ja psykologeihin sekä vertaistuen antamaan apuun.

[Massetar]

Vuosi eron jälkeen meni todella vauhdilla tehden kaikkea mikä aikaisemmin oli kiellettyä. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt olen alkanut miettiä asioita pidemmälle. Tuntuu, että olen menettänyt paljon aikaa ja nyt on kiire kokea kaikki.

Tuo kaiken hukkaan heittämisen tunne on minulle tuttua. Mietin usein aikaisemmin, että mitä kaikkea olisin voinutkaan olla, jos olisin käyttänyt kuluneen ajan vaikka opiskeluun, samalla palavalla innolla kuin kenttäilyyn. Jotenkin koin jo olevani liian vanha saamaan mitään menetettyä takaisin. Nyt erostani on kulunut 7 vuotta ja ajatukset ovat hieman muuttuneet toiselle kannalle. Olen huomannut, että noina vuosina olen jo kerännyt paljon arvokasta henkistä pääomaa ja kokemusta. Nämä myöhemmät vuodet ovat jo hyvin antaneet etäisyyttä aikaisempaan elämään ja iän kertyessä huomaa, että sitä on vielä paljon elämää myös edessäpäin.

[rötökoski]

-Siis nopeesti kommentoin!
Kattelin tätä viestiketjuu ja huomasin että ite en ollu paljo väliin mitään kommentoinu ,Yllätyin. Siis et tää aihe on herättäny noinkin paljo keskustelua.
No asia on niin et en oo niin jumissa enää . Kaikesta huolimatta huomaan et vieläkin havahdun et tuntuu et en ois saanu mitään aikaseks ,vaik todellisuudessa erän erillaista elämää jo. Uskon et tää "tuntuu kuin..." koskettaa myös muutakin ihmisluokkaa ,voi pahasti sanottu luokkaa! Mut ku tää yhteiskunta haluu lokeroida ihmiset ja ihmiset haluu myös. Tää oli siis mun tuntemus vaan miltä must tuntuu! Jos elää tasapaksua elämää ja tietyn rutiinin mukaan niin sellaset ihmiset voi kans kokea tän tunteen. Oon hupii seurannu Hanna Lotan juttuja yuo tubesta ja ku se on seurannu ulkopuolisena jhvh. käytäntöjä niin tuntuu et saa itekki paremman käsityksen jhvh. kuin mitä itte muistaa omilta ajoilta.
-Siis yritin sanoo et saan kyl apuu ku tarviin jonkin verran. Mä haluun pohtia et mitä rakkaus on ku vähä tuntuu siltä et mä en oo saanu maistaa aitoo Rakkautta ollenkaan. Vai onks se vaan pelkkä illuusio aivojen kemiassa? Hmm...