Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Kaarmis kirjoitti:
Markku Meilo kirjoitti:
kaffeli kirjoitti:Muistanko oikein, että joskus 1900-luvun alkupuolella (vai 1800-luvulla) jehovan todistajia nimenomaan kehoitettiin elämään avoliitossa, ja avioliitto oli se pakanallinen, kielletty, vaihtoehto? Kunnes tuli käsky mennä sittenkin naimisiin.. :roll:
Muistat aivan oikein, vuosien 1929 ja 1962 väilillä Room. 13: esivallat olivat Jehova ja Jeesus. Maallisia instansseja ei tuolla välin arvostettu, ei edes maistraattia, joten avoliitossa asuminen oli täysin hyväksyttyä. Kymmenen vuotta ennen kuin avoliiton hyväksymiseen johtanut oppinäkemys palautettiin vanhaan, siis ennen vuotta 1929 vallinneeseen tilaan, avoliitto julistettiinkin pannaan ja maistraatti pääsi pannasta ja hyväksttiin esivallaksi. 1950-luvun alussa avoliitossa asuneille annettiin 6 kk aikaa rekisteröidä suhteensa.
Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?
Osittainen hyvä esimerkki Seuran le grande vaihtelevasta suhtautumisesta (ja Seurahan saa itse tm Jehovalta ohjauksen ja muuta mielestäni väitettyä guxxxa) otaksun että Markun esittämät asiat pohjautuvat yllätys yllätys, Seuran kirjallisuuteen.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Kaarmis kirjoitti:Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?
1950-luvun alussa annettiin 6 kk aikaa virallistaa avosuhteet tai sitten vaihtoehtona sama kuin 1970-luvulla 6 kk pitempään röökiä vetäneillä. Eli oppi, jolla avoliitto hyväksyttiin, oli voimassa vielä vuoteen 1962, Suomessa 1963.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Viljo
Viestit: 1100
Liittynyt: 28.04.2007 13:13
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Viljo »

Kaarmis kirjoitti:Eli avoliitot loppuivat 50- vai 60-luvun alussa?
Käsitin tekstistä, että olisi tapahtunut 1952. Varmaan Helsingin olympialaisten vuoksi.
"Pienet totuudet syövät isoa valhetta palan kerrallaan" - tuntematon
Vieras

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Tuo terminologiakin joskus ihmetyttää. Mahtoivatko tuolloin avoliittoaikaan puhua kuitenkin aviopareista, avopareista, vai olivatko vain veli ja sisar ?
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Viljo kirjoitti:
Kaarmis kirjoitti:Varmaan Helsingin olympialaisten vuoksi.
Nimenomaan kilpaurheilun kannatuksesta kuuluisa Vt-seura pyrkii järjestämään vaelluskokoukset urheilupyhätöissä. N.H. Knorr puhui vuosia myöhemmin vuoden 1952 olumpialaisten muistolle Stadikalla.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:Mahtoivatko tuolloin avoliittoaikaan puhua kuitenkin aviopareista, avopareista, vai olivatko vain veli ja sisar ?
Käsittääkseni raamatuntutkijuuden/jehovantodistajuuden äidinkielellä avoliitto oli jo tuolloin 'common law marriage'.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
vanessa
Viestit: 97
Liittynyt: 10.10.2009 12:09

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja vanessa »

Mulla on kanssa ollut eroni jälkeen samanlainen olo! Ihan kuin en olisi elänyt koskaan...

Vuosi eron jälkeen meni todella vauhdilla tehden kaikkea mikä aikaisemmin oli kiellettyä. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt olen alkanut miettiä asioita pidemmälle. Tuntuu, että olen menettänyt paljon aikaa ja nyt on kiire kokea kaikki.

Psykologeista ja muita lekureista voisin sen verran mainita, että eivätpä he kauheasti osaa auttaa näissä asioissa. He kyllä kuuntelevat ja antavat tarpeelliset lääkeet.
Kaikkein parasta on vertaistuki eli puhuminen ihmiselle, joka edes hiukan tietää mistä puhun. Noille lekureille tämä on ihan vieras maailma. :roll:

Menneisyys on sumua ja tämä että ajattelee itse laittaa silmissä sumenemaan....
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

vanessa kirjoitti:Psykologeista ja muita lekureista voisin sen verran mainita, että eivätpä he kauheasti osaa auttaa näissä asioissa.
Tämä pitää paikkansa. Koululääketiede ei osaa kohdata ihmistä holistisesti (kokonaisvaltaisesti) ja koulutuksessa on näiltä osin vakavia puutteita, nimenomaisesti uskontoon liittyvissä traumoissa. Tätä pyritään toki korjaamaan, mutta isot laivat tapaavat kääntyä ylen hitaasti. Käytännössä tätä "käännytystyötä" hoitaa lähinnä Kartetut.

Parempaa saattaa olla tulossa, mutta sitä ennen on tyytyminen näihin lääkäreihin ja psykologeihin sekä vertaistuen antamaan apuun.
Massetar
Viestit: 454
Liittynyt: 21.05.2007 08:44

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja Massetar »

vanessa kirjoitti: Vuosi eron jälkeen meni todella vauhdilla tehden kaikkea mikä aikaisemmin oli kiellettyä. Se oli aluksi hauskaa, mutta nyt olen alkanut miettiä asioita pidemmälle. Tuntuu, että olen menettänyt paljon aikaa ja nyt on kiire kokea kaikki.

Tuo kaiken hukkaan heittämisen tunne on minulle tuttua. Mietin usein aikaisemmin, että mitä kaikkea olisin voinutkaan olla, jos olisin käyttänyt kuluneen ajan vaikka opiskeluun, samalla palavalla innolla kuin kenttäilyyn. Jotenkin koin jo olevani liian vanha saamaan mitään menetettyä takaisin. Nyt erostani on kulunut 7 vuotta ja ajatukset ovat hieman muuttuneet toiselle kannalle. Olen huomannut, että noina vuosina olen jo kerännyt paljon arvokasta henkistä pääomaa ja kokemusta. Nämä myöhemmät vuodet ovat jo hyvin antaneet etäisyyttä aikaisempaan elämään ja iän kertyessä huomaa, että sitä on vielä paljon elämää myös edessäpäin.
rötökoski
Viestit: 33
Liittynyt: 21.09.2009 20:14

Re: Tuntuu kuin ei ois eläny koskaan...

Viesti Kirjoittaja rötökoski »

-Siis nopeesti kommentoin!
Kattelin tätä viestiketjuu ja huomasin että ite en ollu paljo väliin mitään kommentoinu ,Yllätyin. Siis et tää aihe on herättäny noinkin paljo keskustelua.
No asia on niin et en oo niin jumissa enää 8) . Kaikesta huolimatta huomaan et vieläkin havahdun et tuntuu et en ois saanu mitään aikaseks ,vaik todellisuudessa erän erillaista elämää jo. Uskon et tää "tuntuu kuin..." koskettaa myös muutakin ihmisluokkaa ,voi pahasti sanottu luokkaa! Mut ku tää yhteiskunta haluu lokeroida ihmiset ja ihmiset haluu myös. Tää oli siis mun tuntemus vaan miltä must tuntuu! Jos elää tasapaksua elämää ja tietyn rutiinin mukaan niin sellaset ihmiset voi kans kokea tän tunteen. Oon hupii seurannu Hanna Lotan juttuja yuo tubesta ja ku se on seurannu ulkopuolisena jhvh. käytäntöjä niin tuntuu et saa itekki paremman käsityksen jhvh. kuin mitä itte muistaa omilta ajoilta.
-Siis yritin sanoo et saan kyl apuu ku tarviin jonkin verran. Mä haluun pohtia et mitä rakkaus on ku vähä tuntuu siltä et mä en oo saanu maistaa aitoo Rakkautta ollenkaan. Vai onks se vaan pelkkä illuusio aivojen kemiassa? Hmm...
Vastaa Viestiin